Musiikkihaasteen kohta 7: kappale, joka muistuttaa sinua jostain tapahtumasta. Yhtäkään yksittäistä tapahtumaa en keksinyt. Häissämme ei soitettu perinteistä hääbiisiä, kun emme isoja juhlia järjestäneet. Kosinnan taustalla taisi humista luminen metsä, synnytysmusiikitkin jäivät soittamatta molemmilla kerroilla. Mutta lapsen saamiseen, siihen tunnelmaan ensi hetkestä kun tiesin odottavani, kuin myös koko odotukseen pelkoineen, onnentulvineen kaikkineen liittyy kappale, jonka Matti editoi Vilpun ulträänikuvauksessa kuvatun videon taustalle. Vaikkei siitä koskaan ollut puhetta ennen, sinne minun mieheni, Vilpuntekijä taikuri Matti osasi sen laittaa.

day 7 - a song that reminds you of a certain event

Egotrippi: Varovasti nyt



***

ps. Kuinka moni luuli? :D

kun taidetta voi kantaa taskussa

Me lyötiin Fantastisen Norsun äidin, kuvataiteilija Inka Ylihärsilän kanssa luovat päämme yhteen ja keksittiin kesän kunniaksi, että taidetta ois kiva kantaa mukanansa, kun tuolla maailmalla seikkailee. Voishan sen ottaa matkaan vaikka kauppareissullekin, ja ehdottomasti kesän festareille ja torikahveille. Niinpä Inka laittoi taidettaan vähän pienempään muotoon, ja minä surruutin teosten kehykseksi tuommoisia kivoja pussukoita, joihin voi laittaa aarteensa taikka puhelimensa taikka meikkikynän taikka kaksi. Pussukat ovat vetoketjujaan myöten kierrätysmateriaaleista tehdyt, ja sekös sopii hiilijalanjälkeään hoikentaville mitä parhaiten!

Ensimmäinen pino uniikkeja pussukoita matkaa Inkan mukana Tampereen Tallipihalle ensi viikonloppuna. Siellä vietetään Kreikkalaisia Kyläjuhlia 15.-16.6. klo 11-16. Jatkossa taidetta taskuunsa voi hankkia myös Pyynikin Pienpukimosta, ja suunnitteilla on muutama muukin tarpeellinen tamine samasta puusta! Inkan teoksia saa silitysmerkkeinäkin, kukapa ei tahtoisi tuota hyvän mielen norsua takkinsa hihaan tai laukunläppään onnea tuomaan?

***

Eilen minä laitoin keittiön työhuoneeksi ja Matti lapset parvekkeelle iltapalalle. Saivat salamointia, ukkosenjyrinää ja karavaanari-bongailua kyytipojaksi. Urbaanit mukulat luonnossa!

Parvekkeesta kiipeän aika pitkän aasinsillan yli teinivuosiin ja ystäväni Anun erkkerille. Siellä me kolme-neljätoistavuotiaat ladoimme hapankorpun päälle perunasalaattia, pohdimme skeittipoikien mielenkoukeroita ja paistattelimme auringossa ja nuoruuden loputtomuudessa. Ja kuuntelimme muun muassa tätä:

day 06 - a song that reminds you of somewhere

Paul Anka - Diana






***

Laiska sunnuntai. Se alkoi aikaisin, pieni mankui "puuroo, eiku karkkii" sängyn vieressä. Nostin sen kainaloon, naurettiin nukkuvalle isille. Päivällä poljettiin puistoon, syötiin kesän ensimmäiset mansikat, makoiltiin, arvostettiin puita ja karusellia varjossa.

Viidennen päivän musiikkihaasteessa kappale, joka muistuttaa jostain ihmisestä. Tämä kappale on myös kaikkien aikojen rakkaimmat-listallani. Se on kesäbiisi, ja itkin vuolaasti sinä kesäisenä iltana, kun Paul sen lauloi Olympiastadionilla, sen lähemmäs ei enää Beatlesia pääse. Toisaalta se on talven biisi, kun muistan ystäväni Suvin kanssa hoilotelleeni sitä helmikuisella abiristeilyllä illasta aamuun ja matkalla terminaalistakin vielä. Se muistuttaa Suvista, jota en vuosiin ole tavannut, mutta myös muista ystävistä, joiden kanssa olen Beatlesini tanssinut, laulanut, rakastanut. Se muistuttaa rakkaimmasta ystävästä, mun Mariasta, jota pidin kädestä siellä stadikalla, kun Paul lauloi.

The Beatles - Hey Jude




***

Mentiin bussilla.


***

Ne oli kerhon kevätjuhlat sitten. Istuin siellä ja nyyhkin muiden lapsille ja omalle. Sillä oli elämyksellinen kevät siinä paikassa. Kotimatkalla riemu sanalla sanoen repesi. Voi että saattaa nauruttaa tämmönen vielä tunteja reissun jälkeen. Siksi onkin taas haaste edessä, kun pitäisi palauttaa mieleen surullinen kappale. Tässä on ehkä surun ohella omissa muistoissa haikeus. Tämä menee ihon alle.

day four: a song that makes you sad

Brandi Carlile: The Story

Tänään olen onnellinen puistoseikkailuista, kahveista nurmikolla, ruudullisesta vintage-mekosta, jota sovitin puistokirppiksellä ja jonka Matti osti, koska se kuulemma oli niin kaunis päälläni, ystävän tapaamisesta (leikkipuistossa, tietenkin puistossa tänään), perinpohjaisemman tapaamisen suunnittelusta (valkoviini ehkä?), vapaapäivästä, jolloin voi vain kuljeksia vailla päämäärää ja lapset kiipeävät niin moneen paikkaan, että illalla ei tarvitse kissaa sanoa, niin jo nukkuvat.

Musiikkihaasteen kolmas kappale, kappale joka tekee minut onnelliseksi:

PMMP: Tytöt

Kesäisesti ja riittävän näkyvästi puetun poikani vastapainoksi pohdin tänään inhokkiviisuani. Se tulikin nopeasti mieleen, koska on hyvin ajankohtainen. En aio linkittää, mutta se on

day 2: my least favourite song POJU: Poika saunoo

Tuntemuksen kanssani jakavat ymmärtänevät, miksi. Enpä tuhlaa enempiä ajatuksia sille renkutukselle, vaan muistelen eilistä aurinkoa ja lapsen taiteilua sirkuspöksyissään.

***