ihmeitä vilppumaassa

2012-02-25T16:43:00.000+02:00

Vähän tämmöstä...

... mutta sit toisaalta vähän tämmöstäki.

***

jk. Kuvat ovat sikäli lavastettuja, että Valttihan ei millään muotoa nuku omassa sängyssään. Tai toisaalta eivät ole, sillä Valtti tosiaan ei millään muotoa nuku omassa sängyssään. Mutta me harjotellaan. Kunhan poskihampaat. Ja kainalonkaipuu. Ja maidonkaipuu. Voi se maidonkaipuu.

2012-02-14T15:22:00.000+02:00

Minä sain ystävänpäivälahjan jo eilen, kun taitava Olina laittoi paketin. Vaihtokauppana kahdesta isomman ihmisen pumpulasta sain pukea Valtti Asmuntilaisen kertakaikkisen suloiseen pellavahaalariin. Valtti valitsi itse asusteensa, keltä mahtaa ottaa vaikutteita näissä päähineasioissa :) Olina sai muuten tänä samaisena päivänä viime vuonna kaikkein parhaimman ystävänpäivälahjan; pikkuinen Tuuki syntyi tasan vuosi sitten. Onnea Juntusen naapureille siis!

Ja te kaikki, lähellä jos kauempanakin, olkoon teidän päivässänne yhtä paljon ystävyyttä, rakkautta ja iloa, kuin meidän partsilla lunta tällä hetkellä (siis paljon). Ja toki muinakin päivinä, tottakai <3

***

2012-02-12T18:26:00.002+02:00

Ystävä tilasi pojalleen villatakin, se valmistui jo ennen joulua ja jäi silloin bloggaamatta. Ihanuustakista jäi parikin palloa Manosin Silk Blendiä yli, ja sain onnekseni tehdä niistä Valtillekin takin. Tässäpä siis molemmat valmiina. Raidoituksesta tuli huippu, kiitos Noro Kureyonin. Ystävä nappasi Lankaideasta ihanat pinnoitetut kookosnapit montaa eri väriä, minulla oli vielä omasta villatakkipuhteesta ylimääräisiä nappeja Valtin takkiin. Nämä löytyvät Ravelrysta täältä sekä täältä. Tänä viikonloppuna riemastuin taas villahousuhommiin, kun valkeni se hauska tosiasia, että ne voi pukea näillä säillä vaippahousun sijaan päällihousuiksi. Tämä henkselihousumalli on vilkkunut monessakin blogissa ja erinomainen ohjehan pöksyihin löytyy Käspaikasta. Näihin upposi alle kiekko hahtuvaa ja seuraavat aloitin jo, niihin upotan loput keltaista ja raitaa vaikka ruskealla. Valtti paukuttelee henkseleitään niin innokkaasti, että Vilppumieskin tahtoo nyt omat henkselihousut. Mikähän olisi paras lanka isomman lapsen villahousuihin, pohdiskelen ma.

***

2012-02-10T20:47:00.000+02:00

Tarhassa kävi taikuri. Se taikoi kuulemma sormen nenään ja sieltä pois. Sain harvinaisen hetken neuletta ja kahvia. Pieni soittaja on keskellä idylliä, kuvan ulkopuolella on kipuisaa poskihampaiden tekoa. Niitä huudetaan tuossa vieressä nytkin, eikä räkänenu ole reilu juttu myöskään. Vilppumies on alkanut piirtää ja piirsi minut. Itkettää se, kuten moni muu asia. Lienen hiukan kallella kypärin vaalituloksesta tai lähinnä siitä, miten maailma näyttäytyy välillä. Ahtaana ja epäoikeudenmukaisena. Mutta on siinä paljon hyvääkin. Villahousunkeltaista. Vauvanvarpaista. Melodikankuuloista. "Äiti, huomenna voisin harjoitella K-kirjainta ja sitten voisit piirtää minulle tähän kämmeneen sydämen, niin muistan miten minä rakastan sinua."

***

kässään, että voin hyvin

2012-01-29T16:53:00.001+02:00

Kettukauluri ja pumpula, voittoisa pari. Speksejä kettuun antoi Muumuru, loput heitin omiani. Raitasukat Norosta. Stripes to keep me warm-kauluri Dropsin alpakasta, kässäkerhossa univormuksi jo muodostumassa :). Pirkanmaan Kotityön Villaa hain viime vuoden puolella Kädentaito-messuilta kauluriin, jonka omi vilukissaiseni Matti. Malli niinkin haastava, kuin 50 silmukkaa kasin pyöröillä neljä kerää. Viimeisin isompi virkkuutushommeli alulla, rakkaus mummonneliöihin ei koskaan kuihdu. Ja kässäapurit ne vasta rakkaita on <3.

***

vielä kerran

2012-01-22T22:05:00.000+02:00

Toivottu tulos. Ystävän sanoin: "Viime vuonna olin raskaana ja ajattelin, että minkälaiseen maailmaan tämän lapsen oikein synnytän. Tänä vuonna olo on taas toiveikas. Ainakin tänään."

***

huomio huomio: olemme kissoja ja sitten pari kysymystä!

2012-01-19T22:04:00.001+02:00

Leikimme kissaa. Kihnutamme, suimme viiksiä, sanomme "gräyyyy, ghäääää". Niin sanoo myös leijona, pöllö, pallo ja juna. Kissasta jää käteen kiva tuppo. Äidistäkin. Ja isistä jos kenestä.

***

Semmosta oon pohtinu, että teitä Vilppumaan vieraita on aika monta. Useimmista en tiiä mittään, esim. että miten ootte löytäny tienne tänne tai ylipäätään miten ja miksi ja millaisia blogeja ootte alun alkaen ruvennu lukemaan. Ja mitä kaikkea tämä maailma on teidän elämäänne tuonut. Tuommosia asioita oon miettiny nyt, kun muistelen että vielä kolme vuotta sitten en oikein edes ymmärtänyt koko käsitettä "blogi", ja sitten luin lehdestä huipputyypistä, joka teki kaikkea upeeta langoista ja muutenkin ja sillä oli jotenkin niin ärhäkkä nimikin, että piti samantien mennä etsimään se osoitteesta http://neulovanarttu.blogspot.com/ ja sittenpä olin ihan nalkissa.

Oon aika addiktoituvaa sorttia, ja sekös onkin hyvä juttu, kun eteen avautuu tuhansien ja taas tuhansien linkkien ja kuvien ja ajatusten meri. Silloin pitää heti melkein päästä tekemään se tilkkupeitto ja se yksikin origami ja kyllä ny muutamat kävelysauvojen lämmittimet pitäis joka perheessä olla tai no ehkä ei. Viime aikoina olen oppinut vähäsen jaottelemaan toteutettavia ja ihankertakaikkisenjärjettömiä puhteita, mutten toki liikaa. Pitää olla pikkasen hullu, mun mielestä.

Siispä nyt haluaisinkin kuulla teiltä jonkin blogimaailmaan liittyvän hauskan tarinan, hassun sattumuksen, onko joskus käynyt blogipoliittinen kämmi? Mulla ainakin on tullut noita jälkimmäisiä, kun oon hirmukiireissäni juossut jonkun blogijutun läpi ja kommentoinut sitten jotain ihan höpölöppöstä aiheen vierestä tai vähäpikkusen kauempaa. Tai sitten joskus jään jumiin niihin sanatarkennoksiin ja alan sepittelemään niistä jotain uudissanoja. Niinku mullakin ois sitä ylimäärästä aikaa tommoseen. Mutta niin, kertokaa mulle jooko! Saa laittaa anonyymina vaikka tai jollei kommenttiboksiin tahdo avautua, niin sähköpostillakin voi laittaa ja montakin sattumusta voi sehän ois parasta, jos mulla ois posti täynnä kaikkia sattumuksia!

Sitten voin tehdä niistä jonkinmoisen potpurin, sikermän kerta kaikkiaan jee, niistä teidän jutuista. Ja lisäbonuksena voitte vinkata blogeista, joita luette, koska on aina huippua löytää uusia. Vielä lun löytäis sitä aikaa niiden kaikkien lukemiseen!

Mutta seuraavaan kertaan moikka, mä meen nyt kutomaan villatakkia/joogasukkaa/kauluria ja juomaan teetä/kahvia/suhinavettä. Mitä todennäköisimmin kaikkia yhtaikaa.

***

2012-01-16T14:58:00.000+02:00

Kun tietää, että se alkaa. Osaa mennä itsensä sisään ja tunnustella, miten olisi hyvä itsen olla ja hänen tulla. Hengittää, odottaa rauhassa. Sitten tapahtuu jotain, johon eivät sanani yllä. Se tapahtuu minulle ja meille, hengitän että olisimme turvassa. Voi että miten minä olen onnellinen, kun hän on yhtäkkiä siinä.

Tänään hän seisoo tuossa ja nauraa, halaa sohvaa ja minuakin, vinkkaa silmää, kippistää ja sitten vähän kaivautuu kainaloon, sillä vatsapöpö on kurja syntymäpäivävieras, mutta ei täysin lannistava nähtävästi. Valtti 1 vuotta kävelee.

***

2012-01-10T21:07:00.000+02:00

Valtti joogaa. Valtti osallistuu. Valtti yltää, Valtti ehtii. Valtti valaisee.

*

2012-01-09T19:46:00.000+02:00

Kävimme tänään sanomassa käsipäivää Haaviston Pekalle, emmekä yhtään vierastaneet. Kotimatkalla Valtti nosti kättä pupulakin lippaan ja bussissa väkeä naurutti. Me tykätään Pekasta. Lisää tästä tärkeästä aiheesta esimerkiksi täällä sekä tuolla.

***

2012-01-03T12:26:00.000+02:00

Levyttävä artisti. Tarvitaan lisää demppausta, sanoo mies ja viltti kerrallaan katoaa vips ovesta. Onneksi on muutamakin viltti. Uuden vuoden säteet. Popcornin aikaansaama ketjureaktio. Onnellinen hyppy.

***

Olen tuntenut jonkinmoista alakuloa. Nukkuminen varmaan auttaisi. Ja ystävän tapaaminen. En ole koskaan kaivannut suurta joukkoa ihmisiä ympärilleni, mutta ne muutamat tärkeät olisi hyvä saada viereen. Nyt tuntuu siltä, että kaikki kiva tapahtuu jossain muualla, minun ulkopuolella. En saa siitä otetta. Mutta yritän silti.

***

2011

2011-12-31T20:58:00.000+02:00

Se oli hyvä, se oli raskas, se oli onni ja epätoivo, se oli haikea, kaunis. Se otti mukaansa ja heitti tuntemattomaan, se antoi ystäviä, se vei yhdet huolet ja toi uusia tilalle. Se jätti jälkensä. Ja hyvä niin.

Toivotamme tavatonta, haastavaa, jännittävää ja merkillistä uutta vuotta teille kaikille, olette hyvien ihmisten kylä.

***

joulu

2011-12-25T18:23:00.000+02:00

Korteista kuusi. Vilpulle manteli. Kattokaa, Valtti osaa syödä lusikka kädessä! Järistysten ja sattumusten vavisuttama piparitalo ja Nuuskamuikkunen/poro. Potretteja, naurulla ja mutrulla. Paras lahja on tämä, mitä on tässä, aina eikä vain jouluna. (Vaikka saatiin me muitakin, huippulahjoja.) Ja sitten ne, jotka ovat kauempana, mutta sydämessä liki.

***

jk. Se oli muuten pari päivää sitten, kun blogi täytti kaksi vuotta! Se on lahja, jonka olemme myös saaneet, sen mukana kaikki uudet ystävät ja jaetut onnen, ilon ja surunkin asiat. Kiitos kaikille Vilppumaan ystäville <3

2011-12-24T00:50:00.000+02:00

Ei liene lunta maass´, mut pipareiss´ piisaa. Toivotamme kaikille teille suloisaa joulua sekä riittävästi pipareita ja rakkautta myös <3

***

2011-12-20T22:08:00.002+02:00

Purku on pidemmällä, kuin mitä nuorimmaiseni touhuista voisi päätellä. Kuvat taitavatkin olla parin viikon takaa. Matti otti viimeisen, ennenkuin sulki oven. Kiitos, että olette siellä, vaikken itse nyt meinaa ehtiä olla missään. Mutta niin se aika kulkee; pieni on kuuta vaille vuoden, taivas on tyypillisen värinen ja makuuhuoneen ikkunassa on variksenkakkaa. Joulu tulee. Sitten sen tiedän, kun keittiössä tuoksuu lanttu.

***

JK. Pienpukimossa pari pumpulaa vielä jäljellä, joulun jälkeen uutta pumpulaista sitten!

pikaheippuli

2011-12-12T21:15:00.000+02:00

Nostalgiaa vanhassa. Dramatiikkaa ja huisinhauskaa uudessa. Kävelin aamulla tyhjään asuntoon, eikä se ollut enää koti. Koti on siellä, missä on ne omat ihmiset ja kissakin.

Sain ihastuttavan viestin tänään. Pari viikkoa sitten lähetin pumpulapostia kauas, Tansaniaan voitteko kuvitella! Nyt se oli tullut perille ja tilaaja oli onnellinen tammenterhostaan. Voi että tuli hyvä mieli!

Se oli tämmönen, samanmoinen kuin minullakin <3 Se on "tippa Alaskaa Afrikassa"-pumpula, kas kun se on virkutettu Dropsin Alaska-langasta.

Ja taannoisen arvonnan voittajallekin sain palkinnon laitettua ennen muuttohulinaa.

Tupsupumpum, kolmevuotiaan kokoa Manosista, Kid silkistä, mohairista. Pehmonen!

Pari muutakin juttua oon saanu valmiiksi, ihme ja kumma kyllä ottaen huomioon tämän menon täällä. Niistä ja rähjäromanttisesta muuttomiljööstä lisää, aivan kohta juu :) Nyt taas heippati, minä taidan juoda vähän teetä.

***

muu, muutos, muutto

2011-11-26T13:06:00.000+02:00

Elämä liikuttaa meitä. Meidän perhe muuttaa, niinku melkeen nyt heti. Matti on edelleen käsipuoli, Valtti opettelee kävelemään ja puhumaan politiikkaa, Vilppumies on Vilppumies kaikkine temppuloineen ja minä olen mukakaikenehtiväsuperolento paino sanalla muka. Onneksi tulee joulu ja saa antaa tavaraa pois vaikkapa muutto-apusille. Ennen muuta teen parit tilaustyöt valmiiksi ja postitan arvonnassa toivotut pumpulat uusille omistajilleen. Muiden blogit on lukematta ja lukupiirin kirjakin pahasti kesken, saapa nähdä ehdinkö arvioimaan. Palaan, kun tämä äkkimuutto on hoidettu. Mutta sattuipa kerrassaan sopivasti; jo valmiit pumpulat pääsivätkin sitten suoraan muuttoaleen, ja ne voi käydä itselleen hankkimassa täältä.

Vanha, rakas koti jää taakse, mutta uudessa on myös puolensa, näemme ne pian. Katsotaan, saako siellä tehtyä esim. tämmösiä kokeiluja:

***

fanfaareja, arvontalaulu on laulettu!

2011-11-21T20:09:00.001+02:00

Pumpula-arvonta on päättynyt, äänet laskettu ja voittajat selvillä! Onnenhenkilönä toimi ansiokkaasti Valtti Asmuntilainen ja tulokset ovat seuraavat.

Vapaavalintaisen, vapaamuotoisen vapaasti jonkun ihanan tyypin päähän sopivaisen pumpulapipon virkkuutan

Emmalle, joka toivotteli tällä tavoin:

"Sympaattisia lakkeja, ehdottomasti mukana arvonnassa :) Jos onni sattuisi suosimaan niin lapsoselle oma pumpula olisi ihanuus, pään koko on kolmevuotias, eli ympärys noin 50 cm."

Kävinkin sitten ensi töikseni tonttuilemassa Emman blogissa, ja kaikki viittaisi siihen, että vaaleanpunaista pumpulaa pitää pukata, jotta muuan kolmivuotias saadaan pumpuloitua mallikkaasti. Emma korjannee, jos olen väärässä :)

Sitten me arvottiin vähän lisää.

Ja onnen lappusessa numero kaksi sanottiin että

joka osallistui arvontaan tokaisemalla:

"Ihania lakkeja, mukana ehdottomasti! Jos onni kerrankin suosisi tahtoisin terho lakin itselleni :)"

Voi Vilijonkka! Tuo originaali terholakki on allekirjoittaneen päähän nakutettu, mutta toisena onnekkaana saat valita jonkin noista muista valmiista pumpuloista palkinnoksi, ilmoittelehan minulle mikä passaisi jollei omaan niin ehkä jonkun kivan lähi-ihmisen päähän perhaps?

Ja koskapa arvontoja ei ihan alvariinsa järjestetä, en minä sitten osannut tähän lopettaa. Niinpä arvottiin vielä ylimääräinen einiinpumpulainenmuttakylläkinkivapieniasusteentyyppinen rintamerkki-trio kokoelmasta, jonka hankin viime vuonna Tallinnan vanhasta kaupungista eräästä antikvariaatista:

Katto-Kassinen ja hilpeät tanhuajat postitetaan

ihanaiselle Olinalle!

mikä on sinällään hurmaava yhteensattuma, että olen muinoin puolestani voittanut erityisen suloisia rintamerkkejä juuri Olinan arvonnassa :)

Voittajat hei, laittakaapa minulle tarvittavia tietoja s-postiin rokkivaimo@gmail.com (juu se on melko nolo osoite, syytän keksijää siis Mattia) eli Emmalta kyselen vielä pienen piponsaajan päänympärysmitan lisäksi mittaa päälaelta ohimolle suurpiirteisesti ja Vilijonkalta pumpulavalintaa ja toki kaikilta osoitetietoja.

Kiitos te ihanat kaikki arvontaan osallistuneet! Kommenttinne kuplivat ilona rintamuksessani :) Pumpulathan eivät mihinkään häviä, nuo arvonnassa mukana olleet lähtevät myyntiin tuonne pukimon puodin puolelle, kunhan arvontavoitot on valittu. Valmistan myös mittatilaustyönä jokaiselle pumpulasta haaveilevalle omannäköisensä uniikin pääpukineen, jos niikseen tulee. Oisko se yksivärinen, raidallinen, tupsullinen, ehkä lipallinen? Minä tykkään saada korvatkin kunnolla piiloon pipoon. Kuis sulla?

Arvontatapahtumassa ei vahingoitettu arvontalipukkeita. Kaikki arvontalipukkeet taiteltiin huolellisesti kippoon, ehkä muutamaa hierottiin pieneen naamaan ja viskeltiin ilmaan, mutta hellästi ja hyvässä hengessä, kikatellen. Yhtäkään arvontalipuketta ei syöty. Voittajalipuke tosin piiloutui mahdollisesti pieneen housuun, joten pumpulamaakarin piti kaunokirjoittaa uusi lipuke kuvanottoa varten. Kiitämme osallistujia, tervetuloa uudelleen!

***

2011-11-13T21:35:00.000+02:00

Onni. Lapsillani on maailmankaikkeuden kaikkein kertakaikkein ihanin isi.

***

kissamummu, pumpuloi, arvonta!

2011-11-11T11:14:00.005+02:00

Ruusu teki taikatempun, niinkuin vain kissa osaa. Pari päivää se vietti keittiön patterin takana. Ei syönyt, juonut, ei päästänyt ääntäkään. Sitten vaan yhtenä aamuna se nakotti keittiön pöydällä ja siinä se on nyt asustellut sitten, pieni anarkisti. Kun Vilppumiehen puurosta hävisi voisilmä, tiesimme kissan palanneen, ainakin nyt vielä hetkeksi.

***

Siirtykäämme siis muihin pehmoisiin asioihin. Nimittäin! Kaksi asiaa on varma: Ensi viikolla tulee kylmä. Ja jokainen pää tarvitsee lämpimän pipon. Ja kolmas asia: nyt seuraa lupaamani arvonta! Se sadannen kirjoituksen arvonta kun jäi aikoinaan pitämättä, nyt kahdessadas (no juu, neljä päälle) muistuttaa, että enää ei auta kuin laittaa arpoen. Ja mitäs mukavampaa, lämpimämpää ja pumpulampaa minä höttöinen hatuntekijä arpoisin, ellen päähineitä. Jo kesän lopulla alkoi päässä suhista muutamakin suuntaviiva optimaalisesta piposta ja kohtalaisen kehittelyn ja pohdinnan tuloksena useampi pieni ja suurempi pää sai talven varalle mittojensa arvoisen pipon.

Arvontaan asetamme seuraavanlaiset hauskuudet.

porkkana-pumpula

pumpula pienelle

ihana syyspumpula, keltainen

hattarainen lippa-pumpula, vaikka snoukkaajalle (joka kuvan Matti ei ole kyllä, haha)

erityisen lämmin korvaläpällinen pumpula, leikkipuistopumpulointiin erinomainen!

Ja koska arpominen on harvinaista lystiä, teemme seuraavasti:

Arvonnassa ensimmäinen voittaja saa valita joko näistä edellä esitellyistä sopivan pumpulan TAI mittatilaustyönä omaan tai läheisen päähän sopivan pumpulan, kuten vaikka

tämäntyyppisen tammenterho-pumpulan

taikka

talvi-pumpulan, korvaläpättimillä tai ilman, tupsunkin siihen saa jos tahtoo!

Kaikki siis osallistumaan! Muuta ei tarvitse tehdä, kuin jättää kommenttiboksiin viesti, jossa iloinen huikkaus ja mahdollinen pumpula-haave :) Ensimmäinen arpavoittaja siis saa vaikka omilla mitoilla uniikin pipon, toista arpa suosii jollain näistä jo olemassaolevista. Arvonta-aika olkoon pikkusen päälle viikko, joten sunnuntaina 20.11.2011 klo 20.11 pidämme arvontamenot ja siihen mennessä kommentin jättäneet ovat mukana!

Ja onnikaisina minulla on luonnollisesti tämmösiä pumpulaisia:

(pumpula-hypnoosi)

***

2011-11-06T16:28:00.000+02:00

Tänä viikonloppuna meidän oli tarkoitus lähteä pienelle matkalle ystävien luo etelämmäs. Vaan Matin useita viikkoja vaivannut hartianseutu-olkapää tulehduksineen ja niistä lisämiinuksena toimimaton käsi päättivät toisin. Olimme kallella kypärin, tietenkin, kunnes ystävät kaatoivat kupin puoliksi täyteen ja hurauttivat puolestaan vierailulle tänne meille, koko ihana konkkaronkka koirineen kaikkineen. Mutta niin on onni kummallinen juttu. Saimme iloa ja eloa talon täyteen ja kaiken sen keskellä kissamummumme vointi heilahti huonoon suuntaan. Ystävien vierailu kääntyi iltaa kohti kissan saattohoidoksi. Tänään hän on vielä täällä, heikosti läsnä. Mutta ei enää kauaa. Olen valmistautunut jo kauan, silti tuntuu sekaiselta, kurjalta. Kun vaan ei kovin sattuisi pieneen mummuun, pääsisi rauhassa nukkumaan.

***

2011-11-03T12:49:00.001+02:00

Onnittelukorteissa hilpeitä kuvituksia. Tiipii, joka tarvitsi valmistuakseen juuri sen ylimääräisen tunnin sunnuntai-aamuyönä. Tiipiitä arvostava ryömijäinen, touhokki. Otsalampun olennaisin käyttötarkoitus.

***

edit: Näin tämä höpöpää meinasi unohtaa! Mutta siis Pics, Dots and Stripes arpoo pari aikamoisen ihanaa kirjaa, menkää osallistumaan <3

Chimamanda Ngozi Adichie: Purppuranpunainen hibiskus

2011-11-01T15:42:00.000+02:00

Lokakuun lukupiiri-kirjan valitsin minä, summanmutikaisesti monen vaihtoehdon joukosta. Kirjailija oli minulle taas tuntematon, varmaan siksi päädyin valinnassa tähän kirjaan, vaikka minua houkuttivat kirjaston hyllyillä muutama tuttu tarinoitsija uusimpine romaaneineen.

Jos viime kuun Peter Hoeg juoksutti Norsunhoitajien lapset-kirjallaan minut muutamassa päivässä hengästyksiin naurusta, tämän tarinan kanssa raahustin lähes koko lokakuun pysähdellen välillä haukottelemaan ja palaamaan lauseissa muutaman aina taaksepäin huomattuani, ettei teksti ollut edennyt tajuntaani saakka. Vika ei ollut ainoastaan kirjan rytmissä - tai sen puutteessa - : kuten voi arvata, viime kuun kirjan tekemä voimakas vaikutus teki siitä lähes mahdottoman ylittää.

Purppuranpunainen hibiskus kertoo tarinan nigerialaisesta perheestä nuoren Kambilin näkökulmasta. Perheen isä on kylässään merkittävä vaikuttaja sekä uskonnollisesti että poliittisesti ja henkilökohtaisen perhekuvauksen ohella kirja sivuaa hyvin löyhästi myös kansan ja hallinnon välisiä ristiriitoja. Pääasiassa se kuitenkin keskittyy kuvaamaan lyhyttä ajanjaksoa perheessä, jonka isä on erittäin ankara kasvattaja ja katolilaisen uskonnon harjoittaja ja se määrittääkin tarinan sävyn ja motiivin raskaaksi ja paikoin ahdistavaksi. Kambili kokee voimakkaita sisäisiä mullistuksia liittyen naiseksi kasvamiseen, rakkauden ja turvan kaipuuseen ja ristiriitoihin suhteessa uskontoon, isän ankaraan kasvatukseen ja hänen hyväksyntänsä saavuttamiseen. Kambilin veli Jaja ja isän siskon Ifeoman luona tavattu pappi isä Amadi edustavat miessukupuolta toisessa ääripäässä: turva, huolenpito, hellyys ja jopa romanttinen rakkaus nousevat teemoina esiin näiden hahmojen mukana.

Tavoilleni uskollisena en avaa tarinan kulkua tämän enempää. Kirja oli hyvin kirjoitettu ja tarina sinällään kaikessa traagisuudessaan kiinnostava, jostain syystä se ei vain onnistunut tavoittamaan minussa sitä suurinta surua ja empatiaa päähenkilöitä kohtaan. Syy lienee siinä, että suurin osa tarinan ankeudesta ja traagisuudesta johtuu uskonnon läsnäolosta, ja liian monet ikävät teot ja tapahtumat perustellaan jotenkin alleviivaavasti katolilaisuuteen nojaten. Kärsimys, katumusharjoitukset, ruusukot, niinpä niin. Toisaalta näytetään myös saman uskonnon valoisampi puoli, jota ihastuttava isä Amadi tarjoilee laululla ja nuorisotoiminnalla ja näin saakin sekä kirjassa hänet tuntevat että lukijan ihastumaan.

Vaikka en itse kirjaan hullaantunutkaan, haluan silti sitä suositella. Nigerialaisen ajan ja elämän kuvauksena se on minusta onnistunut, etenkin maisemien, tapahtumien ja jopa ruoanlaiton kerronta tuo henkilöiden maailman lähelle hajuineen ja makuineen.

Luin jokin aika sitten Khaled Hosseinin "Tuhat loistavaa aurinkoa", joka kertoo myös naisnäkökulmaisen tarinan minulle vieraassa yhteiskunnassa Afganistanissa sisällissotineen. Vaikka en näitä kahta halua verrata, yhtäläisyyksiä löytyy jo luonnollisesti suhteessa naisen asemaan, uskonnonharjoittamiseen, poliittisiin konflikteihin ja oikeamielisyyden ja epäoikeudenmukaisuuden teemoihin. Ujutan tähän loppuun siis vielä tuon toisenkin kirjan suositeltavaksi, ja ihan sen vuoksi, että se onnistui liikuttamaan minua vielä vähän enemmän.

Marraskuun kirjaksi on valittu Jostein Gaarderin Enkelimysteerio ja odotan sitä mielenkiinnolla. Lisää lukupiiristä ja linkkejä muiden kirja-arvioihin löydät Olinan Pöytälaatikosta.

***

2011-10-31T12:09:00.000+02:00

Kissatoteemi keittiössä. Kakkua, tietenkin. Talviaikaan siirtymisen kunniaksi pidimme piknikin lastenhuoneen lattialla. Kakkua, kynttilöitä neljä, luonnollisesti. Kissatoteemi keittiössä. Juhlahattuja, juhlanenät. Ja meillä kaikilla oli niin mukavaa!

***

jk. Kakkuun inspiroi hyvinkin suorasti Nurja-Jonnan aikoinaan laittama. Aakkoskeksit ovat nerokas keksintö toim.huom.

jjk. Kakun leipoivat ja koristelivat, pikinikin kattoivat, hermoilevaa minua rauhoittivat, toteemikissaa hellivät, osan kuvista ottivat lastemme kummit, joista toinen viettää tänään syntymäpäivää itsekin, ja joista molemmat, yhdessä, saivat eilen juhlien päälle tiedon uuden kodin löytymisestä pitkän etsinnän jälkeen. Heitä onnittelemme, ja itseämme, että meillä on tuommoiset ihanuus-ihmiset, vaikka ne nyt asuukin eri kaupungissa ja me heitä joudumme alati ikävöimään.

jjjk. Olipa hyvä juttu hankkia kaikille juhlijoille noi nenät, kun on kohta se nenäpäiväkin :)

2011-10-25T22:46:00.000+03:00

Neljä vuotta sitten elämä heitti kuperkeikkaa, sen suunta muuttui lopullisesti ja tie on rikas, kaunis, tikahduttava, pakahduttava. Neljä vuotta sitten me Mattisen kanssa saimme Vilppumiehen, voi onni ja rakkaus.

***

2011-10-24T14:34:00.000+03:00

Inkivääri. Ihana inkiväärilakki nakottaa Tuutikkilaisen päässä näemmä sekä sisällä että puutarhassa, huippua! Nämä kuvat sain jo aikaa sitten Olinalta, minä höppänä jätin ne s-postiin pyörimään ja tänään muistin. Ja kuulkaas, se 200. postaus alkaa olla tuossa noin nenänpäässä. Taidamme arpoa. Lämmintä, pumpulaista arvomme. Sittenniin kohtsillään!

***

kiitos ja anteeksi

2011-10-23T22:11:00.000+03:00

Jossain ystävä sai pienen pojan. Toisaalla pieni tyttö kaatoi kiehuvan perunakattilan päälleen, toipuu, onneksi. Yksi sai aviomiehen, toinen hyvästeli mummin. Onnenmurusia, ikävää, huolta, iloa. Minä sain onnen omenoita, ihania kuvia syys-tyttösestä mettiäislakissa, jonka tein. Tässä on se olennaisin, perimmäinen syy tarttua puikkoihin, koukkuun, neulaan. Kiitos <3

jk. Kiitos myös Nova Melinalle tunnustuksesta! Olen tavattoman syysmyräkkäisellä vaihteella, joten ne kahdeksan satunnaista asiaa minusta saattavat antaa odottaa itseään tovin. Aa, ehkä tämä onkin numero yksi :)

jjk. Niin ja anteeksi halusin pyytää teiltä siksi, että turhanpäiväinen murehtiminen jonkin tamineen perään on vähäsen, ei vaan VÄHINTÄÄNKIN hullua, kun tosiaan käy miettimään vaikka noita yllämainittuja elämänkäänteitä. Olkoonkin, että se tamine oli TODELLA HIENO JA TARPEELLINEN. No niin, nyt riittää siitä. Hep!

terveisiä harmituksen huipulta

2011-10-19T12:29:00.000+03:00

Tähän murinaa ja jupinaa. Minulla on ollut haaveissa tämmönen pieni kaappi niin kauan, kuin saatan muistaa. Sille olisi ihan oikeasti tarvekin; tällä hetkellä ompelukankaat pyörivät pölyisissä pahvilaatikoissa vintillä, kellarissa, sängyn alla.. Kun omaa työhuonetta ei tällä erää ole mihin tamineensa laittaa, kaappi pitäisi ne ompelupöydän tienoolla helposti saatavilla, ja töistä tulisi valmistakin välillä.
No kävipä tässä männä päivänä niin, että unelmien kaappi hyppäsi eteeni nettihuutokaupassa: hyvä hinta, lähikunnassakin vielä ja kultainen appi kuskiksi lupautuneena. Vaan minä jahkasin. Kyselin myyjältä, sopiiko haku silloin-ja-silloin, kyselin Matilta, huudanko vai enkö ja voi sentään, onpa se kyllä kaunis, no huudanko. Niin eikös sen joku muu huutanut pois kuleksimasta. Mulla on varmaan muutamakin sarana vinksallaan, kun pettymys ja harmitus ei ota ollenkaan laantuakseen, mutta tuo oli niin harvinainen tilaisuus ja minä sen jahkasin pilalle. Pitäisi varmaan laittaa asiat mittasuhteisiin mutta luulenpa, että kaksi kipeän pienen hampaanpuskijan kanssa valvottua yötä sumentavat osaltaan kykyäni ajatella höttöisen positiivisesti. Jospa ensi yönä jo olisi paremmin.

***

2011-10-12T13:19:00.000+03:00

Eilen joogasin. Tänään pääsen kutomaan sukkaa kivojen ihmisten kanssa munkkitorniin. Ihan hassua. On niin syksy.

***

2011-10-05T22:33:00.000+03:00

Aamu aurinkoa täynnä. Aikaa katsoa, kun lapset liikkuvat ruohonjuuritasolla. Kukka rintapielessä, lahja itselle markkinoilta. Kissanpoika metsässä, sieniä siellä oli myös ja kissanpojalla kaverikin. Sillä ja sen veljellä on hauskat nimet. Näkötornin kahvilassa tuttuja, Matin kuvia. Nainen pöydässä sanoi että "kiva kun on välillä muutakin, kuin alastomia naisia". Valtti viuhtii, pysyttelen perässä, ruohonjuuritasolla. Täytin tänään 35 vuotta.

***

sunnunnunnuntai

2011-09-27T13:41:00.001+03:00

Veturi Kanelimaa vintage taikuri silinterihattuinen sanoi Vilppumies lempikaupan Lempin väri ja herkku tärkeät ystävät mukana toinen löysi hepan jättiläis-vohveleita myös suolaisia vaikkapa savukala ah minun hämäävä hymyni koska oikeasti olin aikas uuvuksissa kun kumpikin lapsista päätti olla yhtä aikaa haastava minä tykkään haasteista kuuluu sanoa mutta olipa onni että oli ne ystävät.

***

Peter Hoeg: Norsunhoitajien lapset

2011-09-21T13:27:00.000+03:00

Minä rakastan kirjoja. Luulen, että olisin hengittänyt vain vaillinaisesti koko elämäni, jollen olisi löytänyt happea kirjojen maailmasta. Neljävuotiaana sanat aukenivat minulle, ja sen jälkeen luin kaiken, mitä saatoin. Joskus luin ilman lupaa kirjoja, jotka katsottiin ikäiselleni sopimattomiksi. Joskus taas löysin ikäiselleni tarkoitetusta kirjasta tarinan, jota en olisi halunnut vielä siinä iässä piirtymään mielikuvitukseni verkkokalvoille.

Aikuisuuteni lukukokemukset olivat vuosia tenttikirjoihin painottuvia. Mitäs hyötyä siitäkin oli, valmistunut en ole vieläkään :) Ai mutta, saattoihan niistä teatterialan, naistutkimuksen, mediakulttuurin ja kirjallisuustieteen vuoksi uhratuista tunneista jäädä käteen jonkin sortin sivistystä, sydämen sivistystä toivottavasti ainakin.

No mutta. Tämän hetken puhutuimmat kirjailijat ja heidän teoksensa puuttuvat lähes kokonaan sekä kirjahyllystäni että lukukokemusarkistoistani, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Kirjatietämykseni juuret ovat siis ihan toisilta vuosisadoilta, näytelmäkirjallisuuden vuoksi peremmälläkin historiassa. Siksi olen ottanut tyytyväisenä vastaan kaikenlaiset suositukset "uusista" kirjoista, niin ystäviltä kuin blogeistakin, aikaa vain ei tunnu riittävän keskittymistä ja uppoutumista vaativaan lukemiseen. Sillä se on ainoa tapa, jolla haluan oikeasti kirjani lukea, elämä vain on nyt tällaista; uppoutumista moniin muihin hengittäviin asioihin.

Nyt kuitenkin päätin, että keskityn, vaikka sitten viisi minuuttia kerrallaan. Ja sitä se on ollut, mutta en valita. Sillä

MINÄ OLEN VAKAVASTI RAKASTUNUT.

Ja siksi minun on hyvin hyvin vaikea löytää sanoja tähän kirjoitelmaan, jonka olisi tarkoitus olla ensimmäinen kirja-arvio lukupiirissä, jonka Olina kutsui koolle Pöytälaatikossa. Tai voisi todeta, että sanoja löytyisi paljonkin, mutta mitä iloa siitä on kenellekään lukea höttömölinää ja rakastuneennaisenonnenlirkutusta sivutolkulla. Muutaman rivin joudutte nyt kuitenkin kestämään :)

On kai kornia sanoa olevansa rakastunut kirjaan tai kirjailijaan mutta, uskokaa huviksenne, tämä ei ole edes ensimmäinen kertani. Ajatus ei tunnu siirtyvän aivoista näppäimistölle saakka, päässäni kuuluu vain ihastuneita huokauksia ja varpaat menevät sikkuralle Peter Hoegin tarinaa lukiessa. Kirja on Norsunhoitajien lapset ja tietenkään se ei kerro norsunhoitajista, ei sellaisessa perinteisessä mielessä siis. Se on seikkailu- ja kasvutarina, perin epäsovinnainen road trip, haastava ja läkähdyttävän hauska (olematta kuitenkaan tyhjä farssi), monisyinen mutta samalla kuitenkin yksinkertaisen suoraviivainen, siis kaiken kaikkiaan nerokas. Hoeg on kuin (suuresti palvomieni) John Irvingin ja Erlend Loen yhteensulautumisen onnistunut lopputulos, mutta toisaalta vertailukaan ei palvele tarkoitusta, saati riitä saattamaan tietoisuuteenne, miten kovasti olen haksahtanut Hoegiin, kuten aiemmin muutamaan, joista vain pari tässä mainitsin. Joka tapauksessa luulen, että kirjan sisältöä ei ole tarkoituskaan liikaa avata, ja huomattavissa on, etten taida siihen asti päästäkään tässä jaarittelussani. Voin siis vain todeta - ja tätä ei voi liikaa painottaa - että tämä kirja on semmoinen, josta sanotaan "must read this". Useat näillä kulmilla lienevät saaneet tämän ohjeen, sillä kirjaa oli lähes mahdoton saada lainaan ja nyt käydään sitten yliajalla reippaasti, kun viikon laina-aika ei mitenkään minulle riittänyt, vaikka tokikin lukisin kirjan yhdeltä istumalta, jos ei muuta puhdetta olisi (niinkin olen jossain elämässä joskus tehnyt).

Niinkutsuttu kirja-arvosteluni päättyköön siis lopputulemaan: Loistava kirja. Ehdoton. Käännöskin on taitavasti toteutettu, osaan kuvitella, vaikken alkukieltä varsinaisesti osaakaan. Tässä elämänvaiheessa koen, ettei minulla ole niin sanotusti varaa vikatikkeihin, eli lukea viittäsataa sivua huonoa ja puisevaa tekstiä. Hoegin kanssa se vaara vältetään. Ja vaikka kirja avaa aina oman erityisen maailmansa, en voinut lukiessani karkottaa ajatusta, että tämä olisi kertakaikkisen huippu ja hulvaton nähdä elokuvana. Ihmettelen, jollei sellainen olisi tekeillä; ohjaajaksi vaikkas Coenin pojat (Lasse Hallström voisi myös tulla kyseeseen, jos minulta kysytään). Menin kerran elokuviin yksin, kun niinkin on hyvä tehdä. Elokuva oli (juurikin Coenin veljesten) Fargo, enkä tiennyt siitä mitään etukäteen. Sali oli puolityhjä ja kourallinen ihmisiä ryki läpi elokuvan hämmentyneenä, kun minä huutonauroin keskellä teatteria, kaikkihan te tiedätte, miten loistava tuo elokuva on. Norsunhoitajien lapset toi minulle tuon saman kokemuksen; ennalta tuntematon muuttui jo ensi riveillä tärkeäksi ja tiedostin sen pitkin matkaa yhä selkeämmin.

Kierrätystähän toteutan, ja useimmat kirjat käyvät meillä ja jatkavat sitten matkaa joko takaisin kirjastoon tai kiertoon muulla tavoin. Tämän kirjan haluan meille asumaan pysyvästi, jotta siihen voi palata uudestaan, niinkuin huippujuttuihin palataan. Lienee sanomattakin selvää, että myös Peter Hoegin muu tuotanto on lukulistalla big time. Rakkaus kirjoihin ei ole osaltani koskaan hiipunut, mutta talvehtinut pitkään ja nyt taas herännyt.

Kirjoissa kohdataan usein henkilöitä, jotka kokevat jonkinlaisen muutoksen tarinan edetessä. Niin käy tässäkin kirjassa. Parasta on, kun voi kirjan luettuaan huomata sen muuttaneen myös lukijaansa, jonkin perimmäisen liikahduksen tapahtuneen itsessään. Hoegin tarina onnistui tekemään juuri niin.

Haluatko ystäväksesi norsunhoitajan? Varmista siinä tapauksessa, että sinulla on tilaa myös norsulle.

Vanha intialainen sanonta

***

Nimim. "Kirjaan rakastunut vm. 2011"

***

2011-09-17T16:47:00.002+03:00

kuva: Kanelimaan hr

Halloo halloo Pirkanmaa! Tullos huomenna Tampereen Pyynikille kirppuileen meidän kanssa! Mää leivon täällä piirakkaa juuri tuonne! Tulee hyvää! Kaapit ja vintinkin tyhjensin kirppua varten: nyt löytyy vaikka ja mitä, hintaan max 4 euroa! Voiko huutomerkkejä käyttää liikaa! Myyn ylimääräiset huomenna!

***

jotenkin pihalla

2011-09-15T14:00:00.000+03:00

tai oikeastaan en mitenkään ole, koska ulkona on niin lannistava ilma, etten muista koska viimeksi. Värit pakenevat minulta, siksipä pysyn sisällä ja haen niitä langoista. Joista ei varsinaisesti ole kuviakaan, koska kameramme ovat olleet tehokäytössä Matin matkassa, nyt on puolet ellei kolmeneljäsosaa kaupungin ja vähäsen naapurikuntienkin juhlatapahtumista taltioitu, vaan ei omaa kotia saati lapsia. Mutta me olemme täällä, Vilppumies jonkinmoisessa syyshyperliito-asetuksessa, Matti päivätöiden lisäksi kaksissa muissa illat myöhäiseen tietokoneeseen liimattuna, Valtti seikkaillen uusilla alueilla elikkä joka kolkassa kotia ja pääasiallisesti kahta sanaa viljellen: "Ättää" on perustoimintosana, jolla viitataan nälkään, väsymykseen, isoveljen huomiointiin ja edelleen täysin kritiikittömään ihailuun, "Kuu" on kulttuuritoimintosana, jota hoetaan kuulaasti äidin käsitöiden, isin musiikki-ja valokuvausjuttujen ja satukirjojen äärellä. Ja minä olen täällä, ajattelen isosti, että "Kuu", lukiessani ylistyssanoja pää vilisten lukupiirin syyskuun kirjaa täysin piittaamattomana siitä tosiasiasta, että se piti palauttaa jo eilen ja jokainen päivä palauttamatta sakottaa minua vaarallisesti viisikymmentä senttiä mutta kuten todettua, en piittaa. Olen siis kaamea piittaamaton luopio, mutta tuon kirjan vuoksi vain.

Ja koska uusia kuvia ei ole, käytän häpeilemättä viime kuun lopulla ottamiani sangen kiinnostavia kuvaraportteja arkitoiminnosta numero vaikkapa 178 eli pienimmän ihmislapsen kynsienleikkuu. Voilá!

***

2011-09-07T18:00:00.000+03:00

Vilppumies ja Matti menivät sirkukseen. Minulla on sirkusta päällä. Valtilla on lintuja, telttoja, siis sirkusta. Elämä on sirkus.

***

jk. Olina ja jos joku muukin lukupiiriin osallistuva haluaa tietää: menin tänään kirjastoon ja hahaa! Norsunhoitajien lapset seisoi siellä vip-pöydällä mua odottamassa! Aika sirkusta, jeij!

2011-08-31T18:43:00.000+03:00

Takista meni vetoketju. SPR antoi uuden, kun maksoin 25 senttiä. Voi okra, onhan se uusi musta! Lukemisto on ruokapainotteista. Kaikkia voin lämpimästi suositella. Mulla on kovasti puuhia ja reikä päässä. No ei nyt reikä, mutta luomen tilalla tikkejä. Kampaaja sanoi, ettei tukkaa tarvitse leikata luomenpoiston takia. Lääkäri sanoi, että "Nooooh, kampaaja leikkaa, kampaaja ei tikkaa" (silleen huokaavasti ja samalla narisevan ivallisesti) ja oli muutenkin nahkea. Sitä varmaan korpee leikata pieniä luomia ihmisten päistä, se varmaan haluais jotain vähän kunnianhimosempia leikkauksia. Semmosia, mihin ei voi mennä T-paidassa lompostellen. Kun ei se terveyskeskuslääkärin homma oo semmosta, ku George Clooneylla ja niillä muilla söpöläisillä. Nonni, tämmöstä tajunnanvirtaa sitten. Heippuli!

***

2011-08-27T16:01:00.000+03:00

Lauantaipäivän herkuksi jaamme välipalajälkkärinamskistanam-ohjeen. Ota kaapista kiva, riittävän kookas kippo, semmonen muumimainen tai kukallinen tai siirtolapuutarhamainen tai graafisesti kuvioitu. Kippaa kippoon

ruismuroja tai mysliä
partaäijän jogurttia
leseitä
kookoshiutaleita
kuivattua banaania tai banaania tai muuta kuivattua hedelmää tai hedelmää
hunajaa

Syö heti, ruismurot narskuu parhaiten heti nimittäin. Sanoin Vilppumiehelle, että täähän on ihan niinku kakkua. Vilppumies sanoi, että tää on selvästi semmosta Partaukin Murokakkua. No sehän on juurikin sitä.

Kun nyt keittiössä viihdytään, niin Vilppumiehen sana viikonvaihteeksi. Kun laittaa liesituulettimen päälle, täytyy laittaa se hiljaiselle, että kuulee mitä toinen sanoo ja mitä toinen ei sano. Etten paremmin sanois. Viikonloppua kaikille!

***

jk. Kuva ei taaskaan liity tekstiin. Mutta eikös olekin mahtavaa, kun on suhteita vapaapalokuntaan, ja sieltä tipahtelee tuollaisia aarteita. Kyseinen kypärä on jo hiottu ja maalattu, odottaa viimeistelyä. Siihen tulee kuulemma maalata teksti "Vilpun kypärä, ei saa varastaa."

2011-08-23T00:42:00.000+03:00

Kanttarellista seurasi pipo-kyselyiden tulva. Kiitos siitä huippumalleille ja kiinnostuneille. Pienempäni laittautuu kimurantteihin paikkoihin. Ja tekee (lisää) hampaita. Ja on ensimmäistä kertaa elämässään kaikkea vuotava, flunssainen ja kipuinen, oikeasti tosi kipeä. Isompani hoivaa veljeä, nukkea, minuakin (kun väkisin pääsi parkaisu kahden pienen hampaan osuessa maitobaarin hanaan ja Vilppumies pelästyi ja minä hammasta purren kyyneliä nieleskellen hoin vaan, että ei tässä hätiä mitiä, vaikka aika paljon mitiä oli kyllä). Ja sairastui tänään itse. Vatsapöpö on kurjista kurjin pöpö. Päähine-asioissa otan kaikkiin yhteyttä piakkoin, on huippua päästä lakkihommaan kiinni. Nyt menee hetki näissä einiinhohdokkaissa tunnelmissa.

***

2011-08-19T23:22:00.001+03:00

Tämmösii minä värkkään, tilauksesta. Siis tuommosia myssyköitä, mettiäislakkeja, kanttarellipäähineitä. Lapsen värkkäsi Minja (puolisonsakin lienee värkännyt, tiettykin), joka otti myös kuvat. Pitäähän sitä Buddhallakin olla ympäristöönsä sopiva hattu!

***

jk. Kanttarellilakin lankana Sublime Cashmere Merino Silk. On huippu!

2011-08-18T18:06:00.000+03:00

Uusi tukka. Uusi puhdepino, semmonen pumpulainen. Kiva pino. Uusi, kahdeksas elämän kuukausi Valttilaiselle isoveljen herkeämättömään ihailuun, kasvamiseen, sen semmoseen. Vanha kissa.

***

jk. Kirpusta myyty pari hauskuutta, pari taas on uudelleen saatavilla peruutuksen vuoksi. Pian Pyynikin Pienpukimossa myös uutta juttua, sitä pumpulaista :)

2011-08-15T22:09:00.000+03:00

Neljä vuotta sitten tahdoimme, Matti ja minä. Tänään tahdomme myös. Etenkin, kun meillä on Vilppumies, joka heittää päästään semmosia sanoja kuin ervaktinen ja vinopäätä istuminen. Ja etenkin, kun meillä on Valtti Kanttarelli, joka on vaan niin kertakaikkisen leppäkerttumaisen pupulaisen mettiäisen lutukkainen. Hääpäivän ilta tässä jo yöksi kääntyy, Matti tuli vasta töistä ja minä jo alan nuupahtaa. Pyysin siltä nämä kuvat ja se toi ja kysyi, rakastanko mä sitä ihan ervaktisesti. Rakastan.

***

2011-08-14T13:22:00.001+03:00

Saatiinpas Vilppumiehen villatakki vihdoin kuvattua. Valmishan se oli jo kesähelteillä, vaan minä hömelö päätin pitkittää prosessia muun muassa ostelemalla takkiin nappeja ja hukkaamalla niitä sitä mukaa. Alunperin takki halusi selvästi samanmoiset napit, kuin ihanuusvaatteessa taannoin ja meninkin hankkimaan ne. Tokikin sain kaupan viimeiset ja hävitin ne, että olisi elämässä edes jotain jännitystä nähtävästi. Nämä uudet napit ovat riittävän kivat onneksi. Samoin kuin takkikin on. Ja mulla on selvästi joku epäilyttävän kova fiksaatio nappien suhteen, kun näissä mun kutomuksissa tuntuu aina olevan se tupla määrä nappeja suhteessa ohjeisiin.

Malli on se Ravelryn klassikko eli naganasun top down jiiänee jiiänee omilla muutoksilla. Kaulus oli vielä kuvausvaiheessa vähäsen lerppu ja aiheutti myös pussitusta kainaloissa, joten nostin sitä ompelemalla sitä siivun nurjalle puolelle ja nyt se välttää. Tosin ensi kerralla taidan tehdä joustinneuletta kaulukseen joka tapauksessa. Valttilainen voisi myös tarvita tämmösen raitahauskuuden, ja tämä on siitäkin huippumalli (haha), että kutomiseen ei mene kuin kissanpieremä (no huh, mitä juttua ja vielä sunnuntaina). Kaiken kaikkiaan tykkäämme tästä ja etenkin Vilppumiehen hyväksyntä on iso plussa näinä "enmuutenkelpuutaoikeastaanmitäänvaatettaminkäkeksitmulletehdätässäonliiankireekaula-aukkokinsitäpaitsi"-aikoina. Takki löytyy Ravelrysta täältä.

Ja koska viikko oli näinkin jännittävä, tarjoamme sunnuntain kunniaksi uutisten loppukevennyksenkin, kas tässä!

***

2011-08-12T12:45:00.001+03:00

Lentävä Pinokkio-marionetti osui silmään kirpputorilla. Oli edukas, onkohan se vähäpikkusen pelottava? Liidokki on väreiltään vähän liian... jotain, se pitää vaihtaa. Traumatisoiko tuo puinen nenänkasvattaja Kanttarellin tuijotuksellaan, että onko se silleen tyyliä Stephen King tai jotain, pohdiskelen. Toisaalta pikku mettiäinen nukkuu toistaiseksi mahallaan nenu kiinni sängyssä, joten tuijotukseen se ei ainakaan herää (paitsi ehkä minun, kun en taas malta olla tapittamatta hassua pientä naamaa). Nyt kaikki oman elämänsä lapsitsykoloogit asiaa analysoimaan! Tai sitten vaan ripustan puu-ukon vaikka komeroon siivousvälineitä vahtimaan.

Mut hei kirpusta tuli mieleen, että pyynikin pienpukimon kirpussa on taas uutta vanhaa uudenveroistakin, perjantain kunniaksi! Laitelkaa kynttilätunnelmaa viikonlopulle, mekin laitellaan, hei ja jeij!

***

2011-08-10T21:47:00.000+03:00

Neljä vuotta sitten meidän pihapiirissä lyllersi kaksi naikkosta esikoisiaan odottaen. Toinen meistä sai saattaa maailmaan valloittavan kiharapäisen tyttösen elokuussa. Minun odotukseni päättyi onnellisesti Vilppumiehen syntymään pari kuukautta myöhemmin. Sittemmin kaksivuotias tyttönen sai kiharapäisen veljen ja sinä syksynä ystävät tekivät muuttoa kodista, johon me teimme oman kotimme ja saimme kuin saimmekin myös oman pikkuveljemme. Viime viikonloppuna vietettiin ihanan Senni Peppitossun peppitossu-aiheisia syntymäpäiviä. Nimensä kuulemma perusteellisesti kantava Eemeli on nyt kaksivuotias. Ompelin Peppitossulle lahjaksi mekon, enkä tietenkään ottanut siitä ainuttakaan kuvaa. Asia korjattaneen pian, onneksi minulla on maailman peppitossumaisin malli ja kuvaajakin omasta ruokakunnasta. Katsokaa nyt noita meidän siemeniä. Ihaniksi ne ovat kasvaneet!

***

kuvan lapsi ei liity tapaukseen

2011-08-09T20:29:00.000+03:00

Kuulkaas. Tuolla Tampereen torilla on linkkivinkkien mukaan pimahdettu Ranskalaisen Torin antimista niin perinpohjaisesti, että siellä on tullut patongista käsirysy. Patongista. Mellakka leivästä. Kommentoin jo ystävän linkkiin ja kommentoin tässä ja nyt: Oisko mitään, jos leivottais ne patongit ihan kotona ja laitettais ne roposet kiertoon sinne, missä niitä tarvitaan. Omaa patonkia ei varmaankaan tarvitse jonotella 40 minuuttia, mutta jos ja kun se on tolkuttoman hyvää, saatetaan se repiä käsistä joka tapauksessa. Silti. Taikina nousemaan ja sohvalle miettimään, miten meillä on kuitenkin asiat melkosen hyvin. Sitä ennen voi käydä oman apunsa antamassa vaikkapa täällä. Ei meilläkään paljoa ole antaa, mutta aina patongin verran.

jk. Kuvissa joogaa iloinen mettäläinen, Valtti Kanttarelli. Juuri tämän vuoksi on niin erikoisen hauskaa, että on syksy.

***

2011-08-08T18:07:00.000+03:00

Kyllä kyllä. Olemme siirtyneet stressittömään ruokailuun. Olemme tyytyväiset. Syksy humpsahti niskaan eilen noin kello kymmenen illalla. Sen saattoi päätellä töistä palaavan miehen vaatteiden kosteuspitoisuudesta. Loma loppui, tuli syksy, niin sen kuuluu mennä. Nyt keitän lapsille puuron ja laitan "kynttilätunnelmaa, kun meillä ei ole pitkään aikaan ollut kynttilätunnelmaa" totesi Vilppunen.

***

2011-08-04T23:55:00.001+03:00

Mummolassa. Vaihdettiin vankkurit, mentiin kaksin mettään mummin ruusuissa. Herättiin metässä, naurettiin.

Kaupungissa. Mentiin Pikilinnan pihaan, Matti osti rikkaalta sedältä golf-hatun ja minä Finlandia-palkitulta pussillisen nappeja. Maattiin nurmikolla, syötiin hieman nurmikkoa, pyöriteltiin nilkkoja, jonkun nilkat on melkosen vetreät, arvaatteko kenestä on puhe. Naurettiin (ja rehellisyyden nimissä kiukuteltiin vähäpikkusen myös). Sitten mentiin nauramaan vielä Orffit.

ps. Tietänette, mistä nuo superit pöllöt on ja jos ette, niin Tilli Mössönpojan hyppysistä. Kettujakin se taikoo, semmosen taidan haluta!

***

2011-08-02T15:47:00.000+03:00

Me olemme kirja-ihmisiä. Kirjasto on viilee paikka. Nyt olemme viileiden vesien ja metsien äärellä. Elokuu on viilee ja hyvä niin. Palaamme pian!

***

2011-07-31T19:38:00.000+03:00

Mattiseni tykkää mustavalko-kuvista. Huomaako sen? Tänä viikonloppuna pyörittiin maailmanpyörän liepeillä ja sunnuntaina tavattiin taas uudet ystävät, jotka vierailivat melkein-naapureiden luona. Ai niin, sitten meille löysi tiensä Taikuri. Katsokaa vaikka.

Terveiset eräälle Tatille, joka toimi mustien kynsien innoittajana. Ne on rokit :)

***

tallis, metäs

2011-07-28T14:25:00.000+03:00

Ygago Leskov ihmetytti Tallipihalla. Minua ihmetyttää taas aika, se kiitää kuin lapset metikössä. Mentiin vattuun ja mustikkaan. Valtti meni neulaseen.

***

2011-07-25T22:46:00.002+03:00

Viikonloppuna
- tavattiin huipputyyppi eli kummiserkku (mikä tarkoittaa henkilöä, jolla hyvin onnekkaasti on sama kummitäti kuin Vilppumiehellä)
- kihnutettiin ikeneen monia eri asioita
- luotiin ihastuneita katseita vohvelikahvilassa
- luotiin ihastuneita katseita pihoilla, isoveli kun on niin taitava syklisti esimerkiksi (ja vaikka se sanoo "pöö" vähän liian kovalla äänellä, nauramme ihastuneesti ja odotamme lisää)
- muistutettiin herra ~~Hakkaraista~~ Harjakaista (höperön toim.huom.), sitä siis, joka laittaa firman piikkiin
- kihnutettiin ikeneen vielä ainakin kilpa-autoa
- tehtiin hammas. Ja siihen viereen toinen.

jk. Kaikki tämä oli lupposaa ja lomatunnelmaista ja onnihöttöistä ja mokkavaahtoista. Silti ajauduin kaiken ihanuuden keskellä - sattuneesta syystä - alakuloisiin ajatuksiin, kun mietin taas yhtä käsittämättömän murheellista tapahtumaa einiinkaukanatäältä ja sitä, miten vaikeaa on jo nyt selittää alle nelivuotiaalle, miksi ihmiset ovat joskus piittaamattomia, ajattelemattomia, töykeitä, julmia. Kun sen aika tulee, millä ihmeellä selitän tämän viimeisimmän julmuuden ilmentymän lapsilleni?

***

2011-07-22T11:30:00.000+03:00

Kiiski vastarannalla, vaatemallina. Leppyi lopulta, toivoi "T-villatakkia". Tarkenee napasillaan. Tänään olemme melkomoisen odottavalla mielellä. Villatakki valmistunee, ja Mattisella alkaa loma. Hän, jos kuka, on lomansa ansainnut.

***

hilpeä kuningas

2011-07-20T12:24:00.000+03:00

Se on kuusi kuukautta ja neljä päivää, se on pitkä ja pullava, se on onnellinen meistä ja me siitä. Voi että miten onnellisia!

***

2011-07-17T12:48:00.000+03:00

Tuntuu arjelta, vaikka on viikonloppu. Arjessa ollaan jotenkin sumpussa sisällä mutta puolivuotias ei ole sumpussa lainkaan. Pyrkii liikkeelle. Pyrkii selittämään juttuja. Mistäköhän on sen perinyt. Aloitin uuden käsityön, Vilppumies saa villatakin. Ylhäältä alas ekaa kertaa, tuntuu hauskalta tehdä. Meille tuli taas uusi kissa asumaan. Saimme lahjan, eikä ole vielä joulu. Kohta se on, sanoo Vilppumies ja ehdottaa, että sitten voisimme ripustaa kaikenlaista kuuseen, muun muassa lanttuja.

***

2011-07-15T15:06:00.001+03:00

jännitysmatkailua, piraattijuttuja, puita, puihin kiipiviä, nukahtelevia, harjallisia, kultahiuksia, puukasoja, kohtaamisia

lapsia, aikuisia, lapsia ja aikuisia, satuja, spontaaneja tanssiesityksiä, liekkumista vaikka pitäiskin mennä "ulos lehaan", urvahduksia, kultakalan arvostusta, pohdintaa siitä, onko "urvahdus" sana vai vallan jonkun (minun) päässä syntynyt urvelo juttu

koti, jossa oli niin asuvan kuin vierailevan hyvä olla, toinenkin koti pihan poikki mennessä, kaunis ja täynnä hyviä ihmisiä, kylä joka huolehti lapsesta ja kaikesta, kun minä onnistun saamaan migreenin lähtöpäivänä juuri kun ajattelin kuvaavani sitä toistakin kaunista kotia vähäsen, mutta sen löytää täältä ja lisää huipputunnelmista myös täällä sekä täällä.

On tämä maailma vaan kummallinen paikka. Hyvällä tavalla. Mieli on niin täynnä kaikkea koettua, kohdattuja ihmisiä, joista löysi toivottavasti ystävät lopuksi ikää. Sanoja on - uskokaa tai älkää - vaikea löytää kuvaamaan näitä asioita. Viestillä lähetin ajatuksia Minjalle ja Jonnalle: "Vaikka yksi ekohippiporukka ei maailmaa pelastaisi, teidän kanssa on huippua yrittää. " Että paistetaan niitä nokkoslettuja siellä, hartaasti :) Kiitos, kaikille! Ja kiitos myös kaikille uusille tänne Vilppumaahan löytäneille hauskoille ihmisille ihanista kommenteista, niistä ne purot kasvaa järviksi, meriksikin.

***

2011-07-11T21:26:00.000+03:00

Jalat. Onneksi toinen poikasistani käpöttelee omillaan melkoisen vauhdikkaasti, koska huomenna otan lapseni ja käyn, eivätkä vaunuvankkurit tule mukaan! Meillä on edessä kesäseikkailu; suuntaamme junaretkelle ja sitä myöten onnekkaasti kutsuttuina erääseen pappilaan, jota asuttavat Jonna ja Minja perheineen, kaneineen, kissoineen, koirineen ja kaikkineen! Reissukavereiksi saamme väkeä naapurista, meitä on sitten aikamoinen poppoo :) Naapurit kohtaavat naapurit, hilpeää!

***

ihanuusvaate

2011-07-08T17:27:00.000+03:00

Olkoonkin kesä ja kuumuus. Sain sen valmiiksi ja tykkään siitä paljon, enemmän, ihan mahdottomasti, vaikka

ohjetta orjallisesti seuraten sain silti aikaan melkein tuplamäärän napinläpiä ja

niitä sitten kuvaustilanteessa taas kummastelin, samoin kuin sitä, että malttamattomana pingottajana en selvästi ollut pingottanut juuri niiden nappien kohdalta ihan riittävästi mutta kun se piti saada kuvatuksi ja voihan sen pingottaa näiltä osin uudelleen eiks niin ja

sitten kävi jo vähän nauruttamaankin tämmöinen puskassa patsastelu villat niskassa heinäkuussa mutta onhan tuo vino nappilista ihan huippu ja samoin kaulus, joten

kääntyillään nyt sitten vielä tälleen, kun kuvaaja-Mattistakin jo huvittaa tämä villatakkiinsa oudosti hurahtanut vaimoihminen, joka

leuhottanee tästä ihanuusvillatakistaan pitkälle syksyyn, jolloin sen ehkä voi jo oikeasti pukea ylle. Ai kun mua tuossa nauruttaakin. Tämähän on siis ensimmäiseni sarjassa "juttuja, jotka on pakko tehdä" ja jonossa on muutamakin Veera Välimäen hauskuus, ja tämän twenty-tenin (Ravelryssa täällä ja originaali täällä) voisin helposti kutoa uudelleen ainakin okran värisenä tai vihreämmällä sinisellä. Mutta ensin on edessä melkoisen monta lasten myssykkää ja nyssykkää ja pari tilaustyötäkin, jeij! Silti. Oli se vaan ihanuutta tehdä tämmönen ja vallan itselleni. Nimim. "Hiki se valuu alpakallakin näillä keleillä"

***

2011-07-04T12:06:00.002+03:00

Kun melkein satoi ja miltei ukkosti, tuli mieleen, että meillä ei olekaan viiksiä. Paitsi Matilla on, mutta se ei nyt liity tähän. Inspiraation lähteenä hollantilaiset "väriterapeutit" täällä ja täällä. Mutta eikö teistäkin ala tuntua siltä, että nuorimmaisellemme on valkenemassa, millaiseen porukkaan se on laitettu? Ja mitä tästä kaikesta mahtaa tuumata Pöliis Zorro?

***

2011-06-26T23:17:00.000+03:00

Se juhannus, kun
- tuttu naama peilissä naurutti, vaikka peili oli ihan vieraassa paikassa, mökissä nimittäin
- ruoanlaitto oli jännittävää ja eksoottista: "Ehtiiköhän tässä monsuunissa paistaa vielä muurikkalättyjä, no ehtii ehtii.. ainakin yhden illassa."
- sinnikkäästi järvipyykkäsin vaippoja ja kuivattelin niitä sen kaikki kolme päivää ja lopuksi pakkasin märkinä kotipyykkiin
- kotiinlähdön hetkellä aurinko paistoi kuin ei koskaan ennen ja väkisinkin tuli mieleen, että niinpä niin, mutta toisaalta taas tuli mieleen, että olipa ihanaa päästä ystävien eli kummien kanssa mökille pitämään sadetta ja villasukkia niin, ettei ollut kiire mihinkään

jälkikirjoitus: Kuvat otti Janne, paitsi luonnollisesti ensimmäisen, jossa kohisee Valtti Kypäräpää ja äitinsä Rättiväsy Mutta Iloinen, sekä paitsi viimeisen, jossa Janne itse kummipoikineen. Kiitos. Kuvista ja tunnelmista siis, muun muassa. Marialle kans.

***

tilanteita, sivuvaunu

2011-06-23T11:45:00.000+03:00

Viikolla
- koettiin luovuuden ja tyrmistyksen hetkiä
- todettiin, ettei viisikuukautinen mahdu punkkaansa, eikä oikein lavuaariinkaan
- suhtauduttiin epäilevästi neuvolan ihmiseen, syystä
- saatiin vieraita, joille junarata ja se puhuva asemarakennus on koukuttavia juttuja
- saatiin 8900g punnitulle ja 70cm plus millit mitatulle poikaselle sänky, maalattu (kiitos vaari, kun saatoit työn loppuun, useamman maalikerroksen verran)
- todettiin, että sivuvaunu on hyvä siinä mielessä, että nyt Matti ei putoa sängystä, kun se nukkuu yksin koko juhannuksen meidän muiden matkatessa kummiloitten mökille tekemään todennäköisesti kymppitonnipalaista palapeliä koska ehkä sataa mutta väliäkö sillä, mökkeily on parasta hommaa!

Taianomaista Juhannusta kaikille!

***

2011-06-21T18:22:00.000+03:00

Viime viikolla surruutin hyvän tuulen lippiksiä. Viikonlopulla ripustelin niitä erään rintamamiestalon pyykkinarulle, kuin juhlaviirejä ikään. Ja talossa olikin juhlat. Sankari ystävineen olisi vailla ompelus- ja etenkin vaatetuspoliittista toimitsijaa. Nyt minä olen se. Siitä lisää toivottavasti kesän edetessä. Juhlahumuilin siellä, ja muu perhe oli hetken matkan päässä ystävien luona. Yksi hyvän tuulen lippiskin löysi siellä ihanan pään. Ihana pää käänsi lipan taakse, vaan hauskalta se näytti kumminkin. Vilppumies koki ihastumisen. Minäkin kyllä tykkään niistä ihmisistä kovasti.

jälkikirjoitus: Alimman kuvan Matti nimesi "Tämän vuoksi perheemme ei tarvitse huomioliivejä":ksi. Allekirjoittaneella tosin poikkeuksellisesti suu kiinni tässä otoksessa.

***

sadepäivänä kohisee ja norsustakin on moneksi

2011-06-16T17:33:00.001+03:00

Eilen
- sadepäivä hauskuuntui melkein viisikuisen keksittyä piiloleikin ihan itse
- kielensäkin se on keksinyt, jos jonkinmoisiin vinkkeleihin se kääntyy
- mietittiin, että hyppynarulla pitäisi päästä hyppimään
- tuumittiin, että pokkarikuvat kohisee mutta saa niistä hauskuuden idean
- melkein viisikuinen rähisi illan, koska söi aamupäivällä kaksi teelusikallista bataattimussua mutta muisti aina rähinän lomassa vääntää kielensä niihin hassuihin vinkkeleihin, kun kerran on jotain keksitty niin onhan sitä esiteltävä
- reippaasti kolmevuotias söi nokkosmunakasta ja luuli, että se on pinaattimunakasta ja oli siitä syystä sitä mieltä, että parasta ikinä (mummolassa keräämäni nokkoset ovat siis pinaattia muistakaa)
- nokkosta nakkasin myös hätävaraviherpirtelööni, lisäksi vissyä, banaania, rucolaa, basilikaa ja kookoshiutaleita (voihan autuus, miten hyvää!)

Tänään
- melkein viisikuinen muuttui täysiviisikuiseksi ~~kymmenen viisitoista aamun aikaa~~ no eihän ku neljätoista kakskytviis, sehän oli Vilppumies, joka syntyi aamusella, oon ihan hattarapää
- minulle katettiin kahvit norsun päähän
- pääasiassa norsu ei ole norsu laisinkaan, vaan Vilppumies Pitkätossun hevonen, joka nostetaan kuistille eli rottinkirahin päälle joka aamu
- aurinkokin muisti paistaa jo aamusta meidät hereille, joten eiköhän lähdetä hyppynaruhommiin sitten (nyt on kyllä jo ilta ja vettäkin on satanut mutta mitä siitä pojat miehet menee, minä taidan jäädä ompelemaan, koska huomenna on jännä päivä ja pitää olla monta ompelusta valmiina)

jälkikirjoitus: Vilppumies on höpissyt tänään kaikenmoista, semmosta muun muassa, että vaan tytöt tykkää vaaleanpunaisesta ja kukista. Höpöti pöpöti. Mutta tyttökavereille vaan terveisiä :)

***

2011-06-10T21:20:00.000+03:00

Kesä on luumumussua, ystäviä kylässä, rantaelämää, parhaita unia rantaelämän keskellä. Muun muassa, tähän asti. Seuraavaksi maaseudun ihanuutta, bataattimussumussua, sängynmaalausta värillä, jota tuleva sängyssänukkuja huutoäänesti maalipuodissa. Mummolassa jee!

***

2011-06-08T18:16:00.000+03:00

Sain postia Huvikummusta! Kämmekkäät on niin suloiset, että hellelukemissakin hypistelen ja haaveilen. Mutta onpa tää helle silti aikas ihana asia. Jotkut ne seikkailee kukat hiuksissaan maailmalla, en mainitse nimiä mutta Jonna ja San Francisco. Onneksi en ole kateellista sortimenttiä, sitä paitsi täälläpäin on niin kuuma, että oman hippikesäpaitansa joutuu sisätiloissa kuvaamaan, kun ulkona aurinko häikii. Kukat tukassa siellä ja täällä, jej!

2011-06-04T22:15:00.000+03:00

- "Katos Vilppuseni, kun mä surautin sulle housut vanhoista verkkareistani, eiks oo aika päheet!"
- "Mun mielestä niissä pitäs olla taskut, semmoset PALOtaskut." (ompelija on TOSI yllättynyt ehdotuksesta)

- "Äiti, ompelethan semmoset keltaiset palotaskut niihin mun housuihin?"
- "Äiti, joko ne mun housut, joissa on palotaskut, on valmiit?"

Sur rur rur. Palotaskut, ta-daa! Ne on retroisasta takista, niinkuin (palo-)lakkikin. Enkö ollutkin aika nerokas, kun otin vaan valmiit taskut ja päräytin ne verkkareihin kiinni! Ja on muuten niin nerokkaat taskut, että säilövät aikas paljon hiekkaa sisäänsä, jos ne vie ulos leikkimään. Nimim. "Suhtaudun aikuisen nuivasti pöllyävään hiekkaan, jota on joka paikassa mutta kohtaloni on putsia pieniä ihmisiä ja itseäni hiekasta koska on kesä ja sehän on muuten huippujuttu, ja sekin on huippua kun laittaa lapseen aurinkorasvaa ja sitten päästää sen hiekkaan nuohoamaan, siitä vasta hupia saapi, mutta siis joka tapauksessa housut ja taskut, ne on päheet!"

ps. tässäpä Vilppu "hippi" Ii ja uskollinen apurinsa Valtti "mao" Ii. Voi veljet.

***

2011-06-01T23:58:00.001+03:00

Olen murehtinut ja huolehtinut ja taas murehtinut niin tehokkaasti muutamia asioita, että olen melkein kadottanut sen. Viime vuonna tähän aikaan jaoimme perheen kahteen kaupunkiin ja muistan ajatelleeni, että ensi kesänä minua vaan naurattaa se kaikki ikävä ja sitten on vauvakin meidän kanssa ja sekin minua naurattaa ja murheet on kuitenkin pikkiriikkisiä kun on se kaikki ihanuus. Mutta äskettäin huomasin, että minulla on huolinuketkin hukassa ja olen itse yksi iso huolinukke. Ja tänään päätin puhaltaa sen kaiken huolen itsestäni. Keinuin kovaa, eikä edes huimannut. Nauroin sille, että minulla ei ole vain kastelukannu vaan kasteluhippo, ja sillekin, että sain ystävältä ikkunapuutarhaani parempaa multaa (ai niitäkin on erilaisia, no jopas ja vautsi!) ja lapselta "kato äiti mä toin sulle auringonkukkia" pieneen maljakkoon lillimään. Voikukkia ovat. Surruutin ommellen. Makasin tunteja kylki kyljessä maitobaari-asiakkaan kanssa. Laitoin sateenkaaria ylle monta. Taisin sittenkin löytää sen. Tänään minulle tuli kesä.

***

2011-05-31T16:42:00.001+03:00

"Mielestäni meidän pitäisi keskustella näistä nukkumisjärjestelyistä."

***

2011-05-29T16:00:00.001+03:00

Muutama ja toinen muutama lapsi tulisi tälle kesälle vielä hatuttaa. Kone siis surruuttaa ja puikot kilisee. Koskaan ei kuitenkaan saa olla niin kiire, etteikö ehtis kiipeämään torniin tai puhaltamaan saippuakuplaa. Tänään on einiinaurinkoinen päivä ja kaikkien nenä vuotaa. On siis hyvin aikaa surruuttaa, ehkä. Kaavoja olen piirtänyt noin viisi erilaista. Joku onnistuu.

***

vaihtotalous hehkuti hehkuti: kun matosta tulee takki

2011-05-25T16:46:00.000+03:00

Virkkasin maton....

... Valttilainen sai Mansikka-takin!

Katalaiina haikaili virkattua mattoa, minä taas pienelle mettiäiselle kevät-kesä-syys-takkia. Päätimme siis tehdä vaihtokaupat käsityöläisyyden hengessä. Minä kun saan tällä erää nipistettyä aikaa ompeluksiin tasan pienten lippalätsien ja lierihattujen verran, kun taas virkkuut ja kutomiset edistyvät kaiken muun homman ohella nopeastikin. Voi että oon iloinen näistä oravannahkoista! Mieskin osallistui männä päivänä vaihtotaloudellisesti ja pystytti pienen studion ystävän olohuoneeseen ja kuvasi yksivuotiasta hauskuuttajaa, jotta meidän taidekokoelma karttuisi muun muassa näillä:

Tie Vilppumaasta johtaa siis - luonnollisesti Muumilaakson kautta - Kanelimaahan :)

Lopputulema: käsityöllä kannattaa käydä kauppaa. Näillä tamineilla ja taideteoksilla kun on rahaakin suurempi arvo. Hehkuti hehkuti, huippu-tunnelmat ja jej!

***

nukuttajat toisilleen

2011-05-22T20:52:00.000+03:00

Liikkuvat, liikuttavat.

***

2011-05-20T14:16:00.001+03:00

Laiska töitään räknää, sanovat. Vaan räknäänpä kuitenkin, ja samaan aikaan ihmettelen, mihin katoaa aika. Viikko meni ja minä

- sain valmiiksi tilaustöitä yhden ison, yhden pienemmän, yhden koekappaleen
- katkoin neuloja kahdestakin eri lainaompelukoneesta (lainaajat älkööt huolehtiko, koneita en rikki saanut)
- haaveilin erittäin voimakkaasti omasta ompelukoneesta
- haaveilin melko voimakkaasti hetkestä, jolloin saisin tutustuttua viime kesänä hankkimaani saumuriin, suhteemme on hyvin varhaisella tasolla, jossa ainakin minua jännittää kohtaamiset
- katselin isoa pientä, joka jaksaa sukeltaa joka päivä palomiesleikkeihinsä sellaisella pieteetillä, että en tiedä mitä, ihmeellistä se on
- aloitin urbaanin puutarhurin urani lykkäämällä basilikan purkkiin ja nyt käyn puolen tunnin välein varmistelemassa, ettei se vain kuukahtaisi ja saako se nyt riittävästi vettä (kuinka usein niitä pitää kastella, minä kastelen koko ajan, tuntuu siltä)
- join tässä kirjoittaessa ensimmäisen kokonaisen kupin kahvia sitten en muista minkä ajan, mutta se oli sitä appelsiinikookoksella maustettua ja kookoksesta tuli mieleen, että kookosöljyä lutrasin vähän joka paikkaan myös
- kuulostelinkin, että Valttilainen herää ja siitä sainkin taas päähäni sen ikuisuuskysymyksen "mihin katoaa aika" ja hyviin, isoihin ja pieniin asioihin, askareihin kuten basilikan istutus, matonteko, hatunteko, lapsen ihastelu, toisen lapsen ihastelu. Niihin se katoaa, joten räknäilen tässä aina välillä, näitä "töitäni" :)

Aurinkoa viikonloppuunne!

2011-05-16T21:54:00.001+03:00

+ onni pienen pojan olemuksessa, kun ystävä ilmestyy näköpiiriin

+ ystävä, joka juoksee niin lujaa, ettei Vilppumies saa kiinni mutta sitten se saattaa pysähtyä ja kohta se onkin meidän kanssa syömässä iltapuuroa ex tempore (koska melkein naapurit voi tehdä niin)

+ ystävän pikkuveli, juuri vuotias pikku pippuri

+ oma pikkuveli, tänään 1/3-vuotias jo (!!! toim.huom.) päässään aikas mettiäinen kesälakki, joka meni tilauksesta sille pikku pippurille, nimittäin Kanelimaahan

***

viikko semmoinen

2011-05-15T21:17:00.001+03:00

+ Tommy sanoo kauniisti, viinilasissakin

+ Valttilainen ihanainen nukkuu hyvin, kääntyy hyvin, antaa mittasuhdetta

+ Vilppumies suurkuluttaa lippistä, joka oli koeversio, ilmeisesti epätäydellisyys on sittenkin hyväksi

+ kuteen kuivuminen on aikava asia

+ kun se vihdoin kuivuu, siitä saadaan hauskuutta ensin tekijälle, sitten eräälle toiselle

+ vaikka kodin siivoaa asuntonäyttöjä varten vähintään 2-3 kertaa viikossa, löytyy pölyä ja karvaa kummista paikoista esim. vauvan leuasta

***

2011-05-08T14:48:00.000+03:00

Sitoutua niin syvästi

että muuttuu pohjattomaksi

Puristaa niin lujasti

että muuttuu rajattomaksi

Rakastaa niin mielettömästi

ettei mikään enää

ole vailla merkitystä

- Tommy Tabermann -

huikkaan

2011-05-05T20:25:00.000+03:00

että kirpussa on kaupan mm. tämmöinen retro-hauskuus ja muutama muukin kevään merkki! Samaan aikaan toisaalla minä yritän antaa valomerkkiä maitobaarissa, että ehtisin tännekin jotain pientä haastella :) Siihen asti: Jej!

2011-05-02T12:09:00.004+03:00

Lastenkutsut, kyllä! Munkkia, simaa, tiettyki. Sitten vielä popparia, suolatikkuja (niitä saa vielä kaupasta, ajatella!), kettukarkkeja, suklaavohvelia, kirjainkeksejä, kultakalasuolakeksejä (niitäkin saa vielä kaupasta, ihan kuin oisin ite lapsi taas!), vähän vielä munkkia kahvin kanssa, vielä yksi lasillinen ystävän simaa, no toki äiti ottaa vielä yhden munkin. Naamiaisista ei ollut erikseen sovittu, mutta päivän punainen (ja keltainen) lanka lienee ollut kypärissä :)

Sitten vuoden vappujekku-ripoff, ethän Kati pane pahaksesi! Tämä oli vaan niiiiin hyvä hauskuutus, että lainattiin:

Vauvalle huudeltiin "hyvä hyvä!", vauva huusi takaisin "vääääää!"

***

ps. Minä keräilin kettukarkkipapereita taskut täyteen. Mitäköhän niistä saadaan värkättyä :) Nimim. Roskamummu, no nuori roskamummu!

2011-04-30T09:54:00.001+03:00

Mummolassa iso pieni metsuroi, pieni pieni saunoi ensimmäistä kertaa, tyynesti. Pääsiäinen maalla taittuu Wappuun kaupungissa. Aattona isi tekee uuraasti töitä, äiti ja lapset juoksee kylille yksien pyöröpuikkojen perään (koska kusti polki ihanuutta) ja ehkä pallonkin perässä juostaan. Vappupäivänä on juhlat, jotka laittaa pystyyn ystävät. Voi olla, että on kivaa! Palloisaa Vappua!

***

påsk - poski

2011-04-25T13:30:00.000+03:00

Poskiterveiset mummilasta!

(kuvat otti Vaari)

***

hei me makaillaan melko paljon...

2011-04-22T22:40:00.000+03:00

... mutta tuskin enää kovin kauaa, sillä Valttilainen melskaa ja keinahtelee siihen malliin, että ihan juuri mennään johonkin suuntaan, vauhdilla. Eilen tuo heijasi itsensä kyljeltä jo lähes vatsalleen, hassu könötti aikansa puolikyljellään ja kohkasi kohkaamistaan toinen käsi mahan alla. Vaari haki meidät muut mummilaan kääntyilemään, Matti jäi vielä kotoilemaan ts. tekemään koko pääsiäisen töitä. Pitkäperjantain jo lomalauantaihin kääntyessä: Olkoon teidänkin pääsiäisenne aurinkoa täynnä!

***

2011-04-16T20:50:00.000+03:00

Valtti-boy on kolme kuukautta. Tokaisi viime viikolla, että "hakku" ja tällä viikolla tarkensi, että "äijä". Käytiin eilettäin neuvolassa karjumassa pikkasen ja näyttämässä, että jätkässä on maitopojan vikaa. Puntariin lävähti nimittäin 7,3 kiloa rapioineen ja kyllä se pituuttakin kasvaa. Rokotuksiin reagoitiin huutelemalla tyyliin "tämä ei ole hyvä nyt".

Tiiän, että kade on ikävä tunne ja sitä vastaan kuuluu kaikin voimin taistella. Silti kadehdin ihan vähäsen niitä onnekkaita, jotka ovat tällä viikolla päässeet penkomaan Marimekon Ystävämyynnin laareja. Meidän suunnalla ei ole semmoista paikkaa, jossa penkoa, joten olin hyvä ystävä itselleni ja katsoin ansainneeni kissa-salkun ihan vaan tavallisesta Marimekko-myymälästä. Luulen, että sen kuuluu säilöä pikku tilkkusia. Ja kesän lähestyessä tilkkusista surruutan ainakin kesälakkeja. Ja kesän lähestyessä kutaisin itselle villasukatkin, piiitkät. Tiettykin petrooli lanka loppui. Onneks oli vielä oranssia.

Muutenkin kudotuttaa ja virkututtaa (voi hyvän tähen näitä sanoja, anteeks vaan). Virkkasin keveemmän myssyn, koska tukka on ollut aika karu (en ole turhamainen sen suhteen mutta oikeesti, imetys ei ole armelias mun hennolle haituvalle) mutta tänään sain siihen asiaan korjausta, joten myssy jäänee syksyä odottamaan. Sitten on tuo kikertävänkukertava kutomus, jota iloisesti työstän Vilpun ikuistamana alimmassa otoksessa. Sitä varten olen opetellut kutomaan vaikkas marjoja. Pian kudon jotain melkosen ihanaa, oottakaapa vaan. Minä ainakin ootan. Polje, Kusti, polje.

***

Ps. Hain makeanhinkuun kuivattuja karpaloita ja muita herkkuja täältä. Jej!

Pps (vai onko se Pss?). Huomenna äänestellään. Pitkästä aikaa mulla on ihan oikeasti hyvä ehdokas mielessä. Sanon "Ei pöllöilylle" ja toivon parasta!

***

2011-04-07T10:09:00.000+03:00

Kun isi vapailee, saadaan lapset putsittua ja puettua hassuihin hattuihin. Sain Katilta haasteen kertoa kuvin kotimme arkisesta tunnelmasta, eli kaaoksesta :) Koska kotimme on myynnissä ja näyttöjen vuoksi aikas tehokkaasti raivattu, en pääse todellista hurlumhei-sisustusta ikuistamaan, ellen sitten lähde vintille ja kellarikomeroon näpsimään, sieltä löytyisi melkoista vintagea kuulkaa. Lupaan kuitenkin pyhästi, että kunhan tämän kodin muuttohommat alkavat, laitan Katille ja teille kaikille sylintäydeltä rähjä-romantiikkaa kuvien ja lepposien tarinoiden muodossa. Varatkaa aikaa, materiaalin määrä tulee olemaan huikea.

Ja kyllä: alimman kuvan viritelmä ON savusukellusnaamari, kuten useimmat varmasti heti hoksasivat. No juu, on se tehty rintaliivinsuojuksesta ja tiivistenauhasta.

***

voitteko kuvitella, mullon kädet!

2011-04-03T22:09:00.000+03:00

... ja isillä tukkaa jaettavaksi asti.

***

vilppumies ja äidin lahjapokkari osa 2: koti

2011-03-31T18:27:00.001+03:00

***

vilppumies ja äidin lahjapokkari osa 1: henkilöitä

2011-03-30T14:26:00.000+03:00

Valtti on Valtti, isi laittaa kirjaimellisesti kuvaajan käskystä hymyä huuleen, äiti on sumee, heilahtelee. Hmm. Jatkuu seuraavassa numerossa.

***

sisältää tuotesijoittelua...

2011-03-29T09:09:00.001+03:00

...mutta myös jälleen kerran sen hienon asian oivaltamisen, että on tämä blogimaailma aikas huippu. Tein viikonloppuna kikherne-porkkanapihvejä, joihin löysin ohjeen täältä. Eihän sitä jääräpää osaa täysin toisten ohjeita noudattaa, joten lisäsin alkuperäiseen pihvihässäkkään yhden munan ja jauhoina käytin graham-jauhoja, ruisjauhon kokeilen kyllä seuraavalla kerralla. Muu perhe halusi pottua pihvin viereen, minä laitoin lautaselle omia sämpylöitä halloumijuustolla ja lähesmaailmansuurimmallaherkulla eli kurpitsansiementahnalla (se on jotain käsittämättömän hyvää, oon ihan koukussa!). Kastike sekoitettiin turkkilaisesta (vai kreikkalaisesta? no silti) jogurtista (sanovat sitä partaäijän jogurtiksi suuressa maailmassa), valkosipulista, mustapippurista ja valkosipulichili-kastikkeesta (johon olen myös koukussa, kuten näköjään sulkumerkkeihinkin).

Sämpylähommissa olen kehittynyt viime aikoina, liekö tuplamutsiuden ja multitasking-harjoitusten tulosta. Yhdeksi syyksi epäilen sitä hyvin yksinkertaista seikkaa, että olen vähentänyt hiivan määrää taikinassa. Monessa ohjeessa neuvotaan laittamaan vähintään yksi pussi kuivahiivaa puolen litran taikinaan, joissain jopa kaksi. Nyt olen seurannut omaa olematonta leipomusvaistoani ja laittanut litran taikinaan yhden pussin. Siirapin tilalla hunajaa, joskus lorautan öljyä, joskus en muista. Mutta nyt uunista tullee ulos ainakin syötävän näköisiä sämpylöitä, jotkut täällä väittävät, että maistuvatkin ihan hyviltä :)

Sitten toinen bloggaamisen hienouden ylistys. Pari viikkoa sitten puhelin pitsiliina-jorinoiden kommenttilootassa siitä, etten ole löytänyt juuri-sitä-oikeaa-vihreää-pitsiliinaa, saati lankaa, josta sellaisen virkata. No arvatkaa vaan, napsahtiko sähköpostiin erään valveutuneen ja hyväsydämisen kansalaisen viesti, jonka seurauksena postinkantaja toi minulle heti seuraavalla viikolla ison kirjeen, jossa oli liina jos toinenkin, upeita!

Kiitos siis Sirpalle, joka anoppini blogin kautta löysi tänne Vilppumaahan, ja sai näin yhden vihervirkkaajan toiveen todeksi! (antakaa anteeksi kuvan laatu, sen otti innostunut mutta uuteen kameraan tottumaton tuplamutsi ja muuta daikadaikaduuta)

Ja loppuun vielä katsaus willahousupoliittisiin aiheisiin:

Ei se supermallina olokaan aina huisia ole, mutta menettelee silti :)

Täältä tähän, niinku sanoi aikanaan Alivaltiosihteeri!

***

hymystä kuoppa, muun muassa

2011-03-26T21:14:00.002+02:00

+ veikan palomieskoulutus edistyy Vilppumiehen suunnitelman mukaisesti

+ saimme vieraita lounaammasta, pappa ja eno kyläilivät

+ vauva on hullaantunut kapalokäpälään ja nukahtaa lähes napsista vaan, kun kääritään hylkeeksi riippukehtoonsa

+ vauva virnistelee, kujertaa, kihertää, kiljahtelee, ihankohtanauraaääneensanonminä! Hymy on tehnyt poskeen jos toiseenkin kuopan (jotain äidiltäkin saatua), ja se itkettää melkein (siis äitiä)

+ aurinko paistoi, se lämmitti talvitakin hihan läpi, lumi alkoi sulaa

- kissa on kipeä, sanoo "nau-au-au-auuu", siihen sattuu eikä asialle voi oikein mitään

- hyppyjä tuntemattomaan on edessä aika monta, pelottaa kuin olisin taas pieni, ensimmäisiä hyppäämässä

***

2011-03-21T13:58:00.000+02:00

Jos sinä olet omenapuu

tahdon minä olla omena

Jos sinä sytyt tuleen

tahdon minä olla vesi

tai herkästi syttyvä aine

Jos sinä katsot kauas

tahdon minä olla etäinen piste

Jos sinä suljet luomesi

tahdon minä olla äkillinen pimeys

-Tommy Tabermann

Kaunis, hyvä, rakkain. Hyvää syntymäpäivää Matti.

***